Juoksu

Juoksuharrastuksen voi aloittaa pikku hiljaa. On olemassa juoksukouluja ympäri Suomen, joiden mukana treenaamisen voi aloittaa valmentajan opeissa oikeasta tekniikasta ja varusteista. Pikku hiljaa matkoja voi lisätä ja lisätä ja monet innostuvat juoksusta niin paljon, että osallistuvat puoli- ja täysmaratoneille.

Juoksuksi määritellään kaikki kävelyä nopeampi liikkuminen, jossa molemmat jalat ovat ilmassa ennen kuin toinen jalka osuu maahan. Myös hölkkääminen on juoksua, hieman vain hitaampaa sellaista.

Juoksun on todettu vahvistavan sydäntä, alentavan verenpainetta sekä kehittävän verenkierto- ja hengityselimistöä. Juoksemista saa endorfiinia, ja palautumisen aikana se saa aikaan lihaksissa ja koko kropassa rennon olon, vaikka ei keskellä lenkkiä siltä aina tuntuisi. Jos edellisestä lenkistä on pitkä aika, tai kroppa on muuten vain huonossa kunnossa, on syytä aloittaa lenkkeily varovasti. Myöskin jos on ylipainoa, kannattaa olla varovainen, sillä merkittävä ylipaino rasittaa niveliä ja juoksemisessa ne ovat kovilla. Mutta jos juoksusta tykkää, voi sitä turvallisemmin harrastaa sitten vedessä, jossa niveliin ei kohdistu ollenkaan painetta. Jos harjoittelun aloittaa maltilla, ei vammoja pitäisi syntyä mutta venyttely, lepo ja kylmä vesi ennaltaehkäisevät vammojen syntymistä. Tyypillisiä juoksijoiden vammoja ovat mm. penikkatauti, akillesjännetulehdus sekä ns. juoksijan polvi. Monia vammoja voi ennaltaehkäistä lämmittelemällä lihakset ennen suoritusta ja panostamalla kunnon kenkiin. Huonot kengät juostessa ovat haitallisemmat kuin huonot vaatteet, jotka nekin toki saavat olla paljon juoksevalla valmistettu hengittävistä materiaaleista. Mutta kengät ovat a ja o, hyvät kengät pehmentävät iskua jalan osuessa maahan ja antavat tukea. Lenkkareiden suosio alkoi 70-luvulla, tänä päivänä monet harrastajat ovat ottaneet käyttöön todella ohutpohjaiset kengät tai ns. paljasjalkakengät, jotka vastaavat samaan kokemusta kuin juoksisi paljasjaloin. Tästä juoksutyylistä on tehty lukuisia tutkimuksia.